The Saturnettes – s/t (2011)

”The Saturnettes tekee klassista popmusiikkia, joka ei ole kovin omaperäistä, mutta erittäin sujuvaa. Wildella on silmää tarttuville melodioille, joita levyn kappaleet ovat pullollaan. Hyväntuulinen albumi on reipas purkkapop-pala, jonka kuuntelee mielellään. Se on nautittavaa hömppää, jonka ei ole tarkoituskaan tehdä muuta kuin piristää kuulijaansa. Tässä se onnistuu erinomaisesti. Mollisointuja kuullaan lähinnä levyn päättävässä Dietrich-kappaleessa.” (Ville Hartikainen)

Desibeli.net ★★★★

”Pitkäsoitto käynnistyy hieman uneliaasti Dunkelbuntin voimin, mutta kun singlesiivuksi valittu Cadillac pääsee tallista ulos, on homma nopeasti orkesterin hanskassa. Roy Orbisonin rakkaudenkipeää maailmaa huokuva Oh Girl ja aurinkoisen ysäri-brittipopin paisteeseen karkaava The Call edustavat pitkäsoiton vahvaa perustasoa. Kumpikaan biisi ei kaada muureja, mutta niissä on silti sitä jotain, joka erottaa turhat raidat paikkansa ansainneista numeroista. Todelliseksi iskuksi osoittautuva Girl Named Sue rokkaa astetta jykevämmin ja antaa Henrikalle tilaa laulaa, kun taas Lavatories on tämänkertainen kumarrus glam-kautensa Bowien suuntaan, ja vieläpä erittäin onnistunut sellainen. Kunniamaininnan ansaitsee myös Just a Song, jonka tarinoinnissa on jotain hyvin lennonmaista.” (Mika Roth)