2004
Riihimäeltä Tampereelle muuttanut Jani Matti Juhani luo kuvitteellisen sarjakuvarokkari Jann Wilden. Ensimmäinen kappale Girl Named Sue julkaistaan mikseri.netissä elokuussa 2004. Kasettineliraiturilla äänitetty neljän biisin demo Boys Out Of New York EP ilmestyy Marc Bolanin syntymäpäivänä 30.9.
“Jann Wilden neljän biisin demo-ep:llä glitterin kimalteinen glamrock kohtaa kajaalin tummentaman gootti-popin. Tekijä itse nimittää musiikkiaan glampopiksi, mikä onkin varsin kuvaava termi tähän yhteyteen. Wilde sekoittaa androgyyneja pop-vaikutteita David Bowiesta Marc Bolaniin ja 70-luvun lopun brittiläisiin post-punk-kitaroihin sekä 80-luvun permanentti-rockin keikistelevään glamouriin. Lopputulos on tyylipuhdas sekoitus hyviä vaikutteita ja omia melodioita.”
Marko Ylitalo
Desibeli.net 22.3.2004
Jann Wilde muuttuu sarjakuvahahmosta oikeaksi artistiksi ja liittyy kitaristi Arde Laineen (Ardé) perustamaan Rose Avenue -yhtyeeseen solistiksi syksyllä 2004. Bassoa soittaa Teemu Huopana (René) ja rumpuja Teemu Alajoki (Tender Rexx) Ensimmäinen keikka on 20. tammikuuta 2005 Ravintola Tentissä Tampereella.
2005
Jann Wilde & Rose Avenue keikkailee aktiivisesti pitkin vuotta ja äänittää Tampereen Cosmic Studiolla ensimmäisen kolmen biisin demon nimeltä Lover Lover Lover. Joulukuun 10. päivä yhtye lämmittelee ruotsalaista The Arkia Pakkahuoneella.
2006
Jann Wilde & Rose Avenue solmii levytyssopimuksen turkulaisen Hype Recordsin kanssa kesäkuussa 2006. Yhtyettä manageroi Hype Productionsin Tommi Liimatainen. Debyyttialbumin äänitykset käynnistyvät Turussa Keno Tuomolan omistamalla Living Room -studiolla.
Ensimmäinen single Boys Out Of New York ilmestyy marraskuussa 2006. CD-singlen ilmestyessä yhtye on Sveitsissä Zürichissa keikalla. Jann Wilde & Rose Avenue lämmittelee Negativea kaikkiaan 16 keikan verran Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa. Single nousee Suomen virallisen singlelistan sijalle kolme.
2007
Jann Wilde & Rose Avenue osallistuu Suomen Euroviisukarsintoihin. Ilmoitetut kappaleet Lover Lover Lover ja Soft is Selling kuitenkin diskataan. Yhtye saa runsaasti näkyvyyttä TV-uutisia myöten ja mediatemppu onnistuu. Jann Wilde kirjoittaa tilalle uudet kappaleet Rock’n’Roll Dreams ja Cinnamon.
Tokio Okei -albumi julkaistaan helmikuussa 2007 ja se nousee albumilistalla korkeimmillaan sijalle 9. Yhtyettä halutaan viedä eteenpäin uusiin suuntiin niin levy-yhtiön, keikkamyyjän kuin bändin sisältä, mutta näkemykset menevät ristiin.
“Aivan yhteneväistä musiikillista linjausta ei Jann Wilde ole vielä kuitenkaan löytänyt. Esimerkiksi Lover Lover Lover -biisin tyyppinen hömppäjuoksutus ei yhtyeen hanskaan sovi lainkaan. Huomattavasti parempaa jälkeä bändi tekee kadonneelta punk-helmeltä kuulostavassa A Fine Day For Revolutionissa ja uhkaavaan tuplabasarikomppiin asti yltyvässä nimibiisissä. Jälkimmäinen lienee myös ensimmäinen maassamme tehty kappale, josta pystyy vakavalla naamalla vetämään yhtäläisyysviivoja Sueden majesteettiseen Dog Man Stariin.”
Jari Jokirinne
Soundi 14.4.2007
Ongelmat jatkuvat ja heinäkuussa 2007 manageri Liimatainen tiedottaa medialle yllättäen Jann Wilde & Rose Avenuen hajonneen. Yhtye soittaa sovitut keikat ja lopettaa sitten toimintansa. Viimeiseksi keikaksi jää esiintyminen Salossa VRockissa 25.8.2007.
2008
Jann Wilde & Rose Avenuen tilalle syntyy viisihenkinen Jann Wilde & The Neon Comets. Bändiin liittyy Joonas Keskinen (basso), Kaide Luukkonen (koskettimet) ja Risto Pajari (kitara)
Musiikillisesti 70-luvun glamrockista elektropoppiin ja punkista rockabillyyn rönsyilevä Neon City Rockers -albumi voittaa kriitikot puolelleen. Korkein sijoitus Suomen virallisella albumilistalla on 32.
“Jos tykkäätte Ballroom Blitzistä, 70-luvun Bowiesta ja Sueden esikaupunkiromantiikasta, niin tarttukaa ihmeessä Jann Wilden ja hänen uuden yhtyeensä levyyn. Se näyttää rumalta, mutta musiikki on tuoretta ja tarttuvaa.”
Tero Alanko
Soundi 25.9.2008
2010
Kotiäänityksistä koostuva Don’t Play With The Flame On Your Hand julkaistaan Jann Wilden soololevynä toukokuussa 2010. Glam rock -imago ja Hype Records jää taakse.
Sami Nissinen
Soundi 4.6.2010
Jann Wilde näyttelee pienen roolin Pete Europan elokuvassa Timanttikoirien Vuosi 1984 ja säveltää elokuvan ääniraidalle instumentaalia konemusiikkia. Kokemus inspiroi siirtymään kohti elektronisempaa ilmaisua. Jann Wilde & The Neon Comets esiintyy viimeisen kerran 16.10.2010.
2011
Elektrovaikutteinen yhtye The Saturnettes saa alkunsa keväällä 2011. Mukaan liittyy Henriikka Mäkelä (laulu ja koskettimet) ja The Neon Comets -yhtyeestä Kaide Luukkonen (basso) ja Risto Pajari (kitara). Yhtyeen nimeä kantava albumi julkaistaan marraskuussa. Yhtye esiintyy parisenkymmentä kertaa rumpukoneen kanssa ja viimeisen kerran heinäkuussa 2012 rumpali Markku Ollilan kanssa.
“Pitkäsoitto käynnistyy hieman uneliaasti Dunkelbuntin voimin, mutta kun singlesiivuksi valittu Cadillac pääsee tallista ulos, on homma nopeasti orkesterin hanskassa. Roy Orbisonin rakkaudenkipeää maailmaa huokuva Oh Girl ja aurinkoisen ysäri-brittipopin paisteeseen karkaava The Call edustavat pitkäsoiton vahvaa perustasoa. Kumpikaan biisi ei kaada muureja, mutta niissä on silti sitä jotain, joka erottaa turhat raidat paikkansa ansainneista numeroista. Todelliseksi iskuksi osoittautuva Girl Named Sue rokkaa astetta jykevämmin ja antaa Henrikalle tilaa laulaa, kun taas Lavatories on tämänkertainen kumarrus glam-kautensa Bowien suuntaan, ja vieläpä erittäin onnistunut sellainen. Kunniamaininnan ansaitsee myös Just a Song, jonka tarinoinnissa on jotain hyvin lennonmaista.”
Mika Roth
Soundi 4.12.2011
Telakka, Tampere 29.2.2012
Kuvat ottanut Mari Perkiö
2012
Vuonna 2002 perustettu Volter julkaisee debyyttialbuminsa No Return 10 vuoden työstämisen jälkeen. Antti Aittapellon ja Jani Matti Juhanin muodostaman duon 60-lukuisesti poppaava levy saa lämpimän vastaanoton kriitikoilta. Keikoilla oli mukana vahvistuksena The Neon Comets -yhtyeestä Kaide Luukkonen (rummut) ja Joonas Keskinen (basso)
“Volterin kierrätystaidot kulminoituvat beatiä ja twistiä yhdistelevällä Good News/Bad Newsillä, jonka kornius kasvaa upeasti kevyen musiikin historialle kumartavaksi poptaiteeksi. Itse No Return on avaruudellisia vivahteitaan myöten tolkuttoman sävykäs ralli. Strawberry Fields Foreveristä muistuttavalla introlla käynnistyvä Reaching For The Satellites kiteyttää lopuksi menneen maailman henkeä The Moody Bluesin lanseeraamien mellotronsoundien kera.”
Pertti Ojala
Soundi 30.8.2012
2013
Studioprojektiksi muuttunut The Saturnettes julkaisee toisen albumin marraskuussa 2013. Jann Wilde kirjoittaa kappaleet yhdessä saksalaisen Kiki Suddenin kanssa. Synapopista ja post-punkista vaikutteita ammentavan albumin jokainen kappale julkaistaan myös DIY-henkisenä musiikkivideona. Jann Wilde & The Neon Comets esiintyy Jukka Miettisen 50-vuotisjuhlissa 17.8.2013.
“Lupauksia ei siis lunasteta. Ehkä Jann Wilde voisi murtautua ulos kotistudionsa kätköistä ja ryhtyä oikeasti johtamaan yhtyettään. Sillä The Saturnettes voisi olla muutakin kuin pelkkä ok-tason makuuhuoneprojekti.”
Antti Granlund
Soundi 17.12.2013
The Saturnettes julkaisee kahdeksannen ja viimeisen DIY-henkisen musiikkivideon II-albumilta. Tämä jää Jann Wilden toistaiseksi viimeiseksi julkaisuksi.