Jann Wilde

CD  / Digi

Tuottanut Jann Wilde
Masterointi Henri Kovanen

”Wilden itsensä tuottama ja kotona äänittämä soololevy Don´t Play With The Flame On Your Hand on kirjava kokoelma lauluja, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta hyllylle odottamaan julkaisua. Aiempaan materiaaliin verrattuna uutuuden merkittävin muutos on se, että glamrock-riffit ja kaikkinainen keikarointi on karsittu minimiin. Mentorina taustalla kummittelee yhä David Bowie, mutta suuntaus on kohti varhaisempaa kerrostumaa. Jäntevä Jekyllene ja kabaree-henkinen Picturesque Ballerina voisivat hyvin olla Bowien Hunky Doryn -albumin (1971) aikaisia hukattuja helmiä. Levyä voi luonnehtia myös beatlesiaaniseksi, mutta viittauksien viitekehyksessä siinä ei ole mitään vallankumouksellista, paremminkin viihdyttävyyttä ja kotoisuutta.” (Sami Nissinen)

Desibeli.net ★★★

”Uuden albumin perusteella viimeisen kahden vuoden aikana Wilden musiikillisesta maailmasta ovat tippuneet pois glamin hohde, sekä pitkälti myös rockin vaarallisempi särö. Kehitystä ei voi pitää ainoastaan positiivisena, sillä monen kappaleen kohdalla soundi on jo hälyttävän ohut. Ensimmäiseksi sinkuksi valjastettu Last Saturday In Gaza potkii kyllä mukavasti, mutta esimerkiksi Pulp-pastissi Carlights kaipaisi täyteläisempää äänimaailmaa ympärilleen, jotta biisin koukut pääsisivät puremaan kunnolla. Sama soundillinen laiskuus tappaa Bluebirdin lennon ja tekee Tomorrown huomisesta kovin haljun tuntuisen. Onneksi vastapainona kuullaan Jekyllenen ja Wendyn kaltaisia muotovalioita, jotka osoittavat Wilden hallitsevan yhä sarkansa.” (Mika Roth)

Keskisuomalainen

”Musiikillisesti liikutaan retronkatkuisissa tunnelmissa. Albumia voisi luonnehtia tutkimusmatkaksi brittiläisen popin ytimeen: kakkosbiisi Jekyllene on silkkaa Bowieta, sitarilla ja tabloilla höystetty Bluebird Beatle-Harrisonia, Carlights tuo mieleen Pulpin ja niin edelleen. Onneksi Wilde on kuitenkin sen verran lahjakas lauluntekijä, että hän pystyy helposti kierrättämään tuttuja melodioita ja luomaan niistä jotakin tuoretta.” (Mikko Siltanen)